Kun saavuin ensi kertaa pihalle uudesta rapustani Olofshöjdin asuntolassa, käveli vastaani kaksi ruotsalaista. Toinen oli kietoutunut Ruotsin lippuun - ja pukeutunut aivan normaalisti hevoseksi. Tervetuloa Göteborgiin! Täällä on vielä villihevosia. Laulavia ja tanssivia mustalaisnaisia en ole ehtinyt todistaa. Hanna Ekolan malliin voimme hyvällä tuurilla pohdiskella lisää ensi keskiviikon vaihtarikaraokessa.
Ensimmäiset vuorokaudet länsirannikolla ovat tutustuttaneet minut suureen läjään uusia tyyppejä. Yllättävää porukassa on kansalaisuus: yli puolet uusista kasvoista puhuu hämmentävän tuttua kieltä.
Suomalaisia tuntuu olevan valtavasti. Tai sitten olen vain sattunut jo ensimmäisinä päivinä tapaamaan heistä jokaisen. Ei ole mitenkään tavatonta kävellä kaupungilla ja kuulla ympärillään ainoastaan ensimmäistä kotimaista.
Me "finnjävelit" olemme kuin magneetteja: vaikkemme edes yrittäisi, ajaudumme toistemme luokse. Periaatteessa hädän hetken turvaverkko on mukava olemassa, mutta kansainvälistymään tänne on lopulta tultu. Päätimmekin pakollisella reissullamme Ingvar Kampradin ihmemaahan taistella olosuhteita vastaan. Puhuimme suomalaisporukalla keskenämme ruotsia reippaasti yli puolet keikasta.
Ulkkareitakin uusiin naamoihin toki mahtuu. Ainakin saksalaiset, belgialaiset ja liettualaiset ovat vallan lupaavaa sakkia. Ennakkoluuloton asenne tuntuu olevan koko köörillä kohdallaan, vaikka eräät ovat kauhistelleet suomalaista pohjanottokulttuuria kovasti. Enkä ole vielä edes kertonut heille Rykämöstä.
On tullut aivan konkreettisesti huomattua, miten vaikeita suomalaiset nimet voivat ulkomaalaisille olla. Oma etunimeni on eräs 80-luvun tyypillisimmistä kotopuolessa. Täällä se on pitänyt tavata jokaiselle. Teimmekin havainnon, että kansainvälisistä ilmaisuista "ti amo" tulee riittävän lähelle. Kun jo tavatessa voi antaa näin lemmekkään lausuntaohjeen omalle nimelleen, voitaneen puhua vahvasta alusta.
Tutustumisvärkkejä tarvitaan, sillä ensimmäinen kuukausi menee puhtaasti näissä merkeissä. En saanutkaan ensimmäistä kurssia, jolle olin ilmoittautunut. Vaadittavat opintopisteet täyttyvät takapakista huolimatta kevyesti, joten alku vietettäköön pehmeänä laskuna. En protestoi, sillä aktiviteetteja riittää kyllä.
Keittiökaunaa ja Kosanderia
Vaikka suomalaisia tunkee joka tuutista, asuinrappuni kyllä on riittävän kansainvälinen. Alakerran asukki voi nimensä puolesta olla Ruotsista, Eestistä tai Suomesta. Keskikerroksessa majailee kiinalaisia, joiden riisinkeitin tuo mukavan lisäaromin alakerran kollektiivikeittiöön. Ruotsalainen seinänaapurini oli ensimmäinen kontaktini omassa rapussa. Lungi tyyppi, jonka kanssa vaihdoimme inttijuttuja. Ei tässä lopulta näemmä olla kovin kaukana kotoa.
Kämppä on perinteinen opiskelijalukaali. Edellinen asukki oli jättänyt mukavasti välttämättömiä elämistarpeita jälkeensä. Positiivisesti hämmentävä löytö oli seinällä roikkuva koristehimmeli, jossa on lintuorigameja. Kiitos toki tästäkin! Uudessa ympäristössä kaikki valmiiksi tehty on silkkaa bonusta.
Yhteiskeittiöiden kunto vaihtelee suuresti. Omani on kelvollisessa kunnossa. Sinne oli jätetty piparkakkutalo, jota kuulemma sai syödä. Söin, ja olen vielä tässä, vaikka jotkut vaihtaritoverini moista luottamustulvaa kauhistelivatkin. Pöydällä lojuvan kattilan kantta sen sijaan ei olisi pitänyt avata. Sanooko Kauna-elokuvasta tuttu suihkukohtaus mitään?
Tämän päivän international dinner -kekkereissä nautittiin jengin kokkauksia omista maistaan. Kollektiivikeittiöiden tuotokset toimivat järjestään. Kiitos etenkin sille saksalaissielulle, joka toi järkyttävän satsin olutmakkaraa paikalle!
Itsehän olen keittiössä kuin kunniakas Suomen joutsen - täysin kädetön. Vein siis paikalle Koskenkorvaa ja shottikuppeja. Tekivät kauppansa oikein mallikkaasti. Ehkä meikäläinen pohjakulttuuri alkaa sittenkin iskostua kaukomaiden kansalaisiin?
Viikon trivia:
Yliopistomme edellinen vaihdokki näyttää jättäneen Göteborgiin väkevämmän leiman kuin osasin koskaan kuvitella:
Klikkaa toki.
torstai 20. tammikuuta 2011
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Suomi-TJ 8
Huomenta, lukija!
Kai se nyt oli vaihtoblogi perustettava, kun kaikki muutkin kerran. Olen siis lähdössä kevääksi vaihtoon Göteborgiin, sinikeltaisen kuningaskunnan länsirannikon helmeen. Siinä tämän vuodatteluareenan pointti pääpiirteissään. Tästä muotoutunee tyypillinen vaihtoblogi, joka päivittyy ensimmäisen kuukauden aikana joka päivä, seuraavassa kuussa kerran. Maaliskuussa olen jo unohtanut koko blogin olemassaolon.
Jos kaipaat blogiltasi tiukkaa asiaa, vielä tiukempaa näkökulmaa tai vangitsevan intensiivistä kuvamateriaalia, voit poistua. Tämä paketti päivittyy satunnaisilla haja-ajatuksilla ja kokemuksilla Ruotsinmaan-seikkailun varrelta. Kuvia voi tulla. Jännä nähdä.
Hommat alkavat olla paketissa suorastaan pelottavan hyvin. Pessimisti ei pety, joten totean, että jokin tässä menee vielä vihkoon lennon buukkauksen lisäksi. Kun reissaatte, lapsukaiset, älkää sitä virhettä menkö tekemään, että jätätte flygarin varauksen liian myöhään. Sanomista ei tule, mutta massia kuluu tuplasti.
On vallan hilpeää, miten ajatukseni vaihto-opiskelusta ovat muuttuneet matkan varrella. Aloitin yliopisto-opintoni syksyllä 2007. Tuolloin pohdin, että mikäli vaihtoon lähdetään, mennään sitten kunnolla - vuodeksi jonnekin helkkarin umpikuuseen. Nytpä kävikin näin.
Arpa ei ollut tyhjä. Syksyinen scouttausreissu paljasti paljon hyvää. Julkinen liikenne pelittää, suurin osa haluamistani asioista irtoaa edullisemmin kuin kotimaassa, ja asuntoni naapurissa vääntää lättyjä pizzanpaiston Ruotsin mestari. Tuoreet, käsinkuoritut katkaravut kiekon päällä saivat tipan äyriäisten ystävän linssiin. Tässä kaupungissa mereneläviä kunnioitetaan, kuten kuuluu.
Lisäksi selvisi, että tulevaan 18,5 neliön kämppääni Olofshöjdin opiskelija-asuntolassa on täysin mahdollista majoittaa viisi ihmistä samaan aikaan. Nyt osaan lisäksi käyttää asuntolan erittäin kryptisiä suihkuhanoja. Pari minuuttia meni sählätessä. Kuka hemmetin riemuidiootti sijoittaa suihkuvintan vesihanan suuaukkoon? Jää nähtäväksi, kuinka suuriksi ne pienet erot lopulta muodostuvat.
Vaihtoon pitäisi kai jotenkin valmistautua. Kurssivalintoja, kämpän säätämistä ja matkajärkkäilyjä lukuun ottamatta en ole tehnyt juuri mitään. En tapaa kehitellä umpiturhia paineita tyhjästä. Lähdetään vähän pyörähtämään naapurissa, ja sillä hyvä. Uutta jengiä, uutta kouluhommaa ja näin poispäin. Näillä mennään.
Toinen kotimainen taipuu, joten olen jättänyt kielivalmennuksen melko vähälle. Ruotsinkielistä dekkarikirjallisuutta on tullut tankkailtua. Suosittelen Anders Roslundin ja Börge Hellströmin romaaneja aivan jokaiselle, mikäli realistisuudessaan groteski kerronta ei pelota. Kaksikko saa jatkuvasti aikaan juuri niin timanttisia tarinoita kuin rikostoimittajalta ja ex-kriminaalilta voi odottaa. Rikollisuuden, "pahuuden" ja "hyvän elämän" rajapinnoista tulee pohjoismaisen rikoskirjallisuuden superduon käsittelyssä veteen piirrettyjä viivoja.
Viimeinen viikko Suomessa käynnistyy. Morjestellaan Tampereen ja Stadin ihmiset. Seuraavat lätinät Länsi-Götanmaalta. Adjö!
Kai se nyt oli vaihtoblogi perustettava, kun kaikki muutkin kerran. Olen siis lähdössä kevääksi vaihtoon Göteborgiin, sinikeltaisen kuningaskunnan länsirannikon helmeen. Siinä tämän vuodatteluareenan pointti pääpiirteissään. Tästä muotoutunee tyypillinen vaihtoblogi, joka päivittyy ensimmäisen kuukauden aikana joka päivä, seuraavassa kuussa kerran. Maaliskuussa olen jo unohtanut koko blogin olemassaolon.
Jos kaipaat blogiltasi tiukkaa asiaa, vielä tiukempaa näkökulmaa tai vangitsevan intensiivistä kuvamateriaalia, voit poistua. Tämä paketti päivittyy satunnaisilla haja-ajatuksilla ja kokemuksilla Ruotsinmaan-seikkailun varrelta. Kuvia voi tulla. Jännä nähdä.
Hommat alkavat olla paketissa suorastaan pelottavan hyvin. Pessimisti ei pety, joten totean, että jokin tässä menee vielä vihkoon lennon buukkauksen lisäksi. Kun reissaatte, lapsukaiset, älkää sitä virhettä menkö tekemään, että jätätte flygarin varauksen liian myöhään. Sanomista ei tule, mutta massia kuluu tuplasti.
On vallan hilpeää, miten ajatukseni vaihto-opiskelusta ovat muuttuneet matkan varrella. Aloitin yliopisto-opintoni syksyllä 2007. Tuolloin pohdin, että mikäli vaihtoon lähdetään, mennään sitten kunnolla - vuodeksi jonnekin helkkarin umpikuuseen. Nytpä kävikin näin.
Arpa ei ollut tyhjä. Syksyinen scouttausreissu paljasti paljon hyvää. Julkinen liikenne pelittää, suurin osa haluamistani asioista irtoaa edullisemmin kuin kotimaassa, ja asuntoni naapurissa vääntää lättyjä pizzanpaiston Ruotsin mestari. Tuoreet, käsinkuoritut katkaravut kiekon päällä saivat tipan äyriäisten ystävän linssiin. Tässä kaupungissa mereneläviä kunnioitetaan, kuten kuuluu.
Lisäksi selvisi, että tulevaan 18,5 neliön kämppääni Olofshöjdin opiskelija-asuntolassa on täysin mahdollista majoittaa viisi ihmistä samaan aikaan. Nyt osaan lisäksi käyttää asuntolan erittäin kryptisiä suihkuhanoja. Pari minuuttia meni sählätessä. Kuka hemmetin riemuidiootti sijoittaa suihkuvintan vesihanan suuaukkoon? Jää nähtäväksi, kuinka suuriksi ne pienet erot lopulta muodostuvat.
Vaihtoon pitäisi kai jotenkin valmistautua. Kurssivalintoja, kämpän säätämistä ja matkajärkkäilyjä lukuun ottamatta en ole tehnyt juuri mitään. En tapaa kehitellä umpiturhia paineita tyhjästä. Lähdetään vähän pyörähtämään naapurissa, ja sillä hyvä. Uutta jengiä, uutta kouluhommaa ja näin poispäin. Näillä mennään.
Toinen kotimainen taipuu, joten olen jättänyt kielivalmennuksen melko vähälle. Ruotsinkielistä dekkarikirjallisuutta on tullut tankkailtua. Suosittelen Anders Roslundin ja Börge Hellströmin romaaneja aivan jokaiselle, mikäli realistisuudessaan groteski kerronta ei pelota. Kaksikko saa jatkuvasti aikaan juuri niin timanttisia tarinoita kuin rikostoimittajalta ja ex-kriminaalilta voi odottaa. Rikollisuuden, "pahuuden" ja "hyvän elämän" rajapinnoista tulee pohjoismaisen rikoskirjallisuuden superduon käsittelyssä veteen piirrettyjä viivoja.
Viimeinen viikko Suomessa käynnistyy. Morjestellaan Tampereen ja Stadin ihmiset. Seuraavat lätinät Länsi-Götanmaalta. Adjö!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)