Huomenta, lukija!
Kai se nyt oli vaihtoblogi perustettava, kun kaikki muutkin kerran. Olen siis lähdössä kevääksi vaihtoon Göteborgiin, sinikeltaisen kuningaskunnan länsirannikon helmeen. Siinä tämän vuodatteluareenan pointti pääpiirteissään. Tästä muotoutunee tyypillinen vaihtoblogi, joka päivittyy ensimmäisen kuukauden aikana joka päivä, seuraavassa kuussa kerran. Maaliskuussa olen jo unohtanut koko blogin olemassaolon.
Jos kaipaat blogiltasi tiukkaa asiaa, vielä tiukempaa näkökulmaa tai vangitsevan intensiivistä kuvamateriaalia, voit poistua. Tämä paketti päivittyy satunnaisilla haja-ajatuksilla ja kokemuksilla Ruotsinmaan-seikkailun varrelta. Kuvia voi tulla. Jännä nähdä.
Hommat alkavat olla paketissa suorastaan pelottavan hyvin. Pessimisti ei pety, joten totean, että jokin tässä menee vielä vihkoon lennon buukkauksen lisäksi. Kun reissaatte, lapsukaiset, älkää sitä virhettä menkö tekemään, että jätätte flygarin varauksen liian myöhään. Sanomista ei tule, mutta massia kuluu tuplasti.
On vallan hilpeää, miten ajatukseni vaihto-opiskelusta ovat muuttuneet matkan varrella. Aloitin yliopisto-opintoni syksyllä 2007. Tuolloin pohdin, että mikäli vaihtoon lähdetään, mennään sitten kunnolla - vuodeksi jonnekin helkkarin umpikuuseen. Nytpä kävikin näin.
Arpa ei ollut tyhjä. Syksyinen scouttausreissu paljasti paljon hyvää. Julkinen liikenne pelittää, suurin osa haluamistani asioista irtoaa edullisemmin kuin kotimaassa, ja asuntoni naapurissa vääntää lättyjä pizzanpaiston Ruotsin mestari. Tuoreet, käsinkuoritut katkaravut kiekon päällä saivat tipan äyriäisten ystävän linssiin. Tässä kaupungissa mereneläviä kunnioitetaan, kuten kuuluu.
Lisäksi selvisi, että tulevaan 18,5 neliön kämppääni Olofshöjdin opiskelija-asuntolassa on täysin mahdollista majoittaa viisi ihmistä samaan aikaan. Nyt osaan lisäksi käyttää asuntolan erittäin kryptisiä suihkuhanoja. Pari minuuttia meni sählätessä. Kuka hemmetin riemuidiootti sijoittaa suihkuvintan vesihanan suuaukkoon? Jää nähtäväksi, kuinka suuriksi ne pienet erot lopulta muodostuvat.
Vaihtoon pitäisi kai jotenkin valmistautua. Kurssivalintoja, kämpän säätämistä ja matkajärkkäilyjä lukuun ottamatta en ole tehnyt juuri mitään. En tapaa kehitellä umpiturhia paineita tyhjästä. Lähdetään vähän pyörähtämään naapurissa, ja sillä hyvä. Uutta jengiä, uutta kouluhommaa ja näin poispäin. Näillä mennään.
Toinen kotimainen taipuu, joten olen jättänyt kielivalmennuksen melko vähälle. Ruotsinkielistä dekkarikirjallisuutta on tullut tankkailtua. Suosittelen Anders Roslundin ja Börge Hellströmin romaaneja aivan jokaiselle, mikäli realistisuudessaan groteski kerronta ei pelota. Kaksikko saa jatkuvasti aikaan juuri niin timanttisia tarinoita kuin rikostoimittajalta ja ex-kriminaalilta voi odottaa. Rikollisuuden, "pahuuden" ja "hyvän elämän" rajapinnoista tulee pohjoismaisen rikoskirjallisuuden superduon käsittelyssä veteen piirrettyjä viivoja.
Viimeinen viikko Suomessa käynnistyy. Morjestellaan Tampereen ja Stadin ihmiset. Seuraavat lätinät Länsi-Götanmaalta. Adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti