Puolivälin villoja

Helileijaa!

Taas on päässyt hieman aikaa lipsahtamaan viime päivityksestä, mutta tulkatkaamme joitakin tuntoja melko vauhdikkaasti kulutetulta kolmelta viikolta. Vasempaa kättäni koristavat tällä hetkellä kuulakärkikynällä piirretty penis ja läjä salaperäisiä merkkejä, jotka kertovat nimeni jollakin ammoin kuolleella mystikkokielellä (Ilmeisesti japania, mutta salamyhkäisyyden verhoa on hauska pitää yllä. Ihan vattuillakseen).

Oikeassa handussa on Röda Stenin eilisten dubstep-karkeloiden leima. Loistava, joskin kaukainen paikka, jonka edessä avautuva merimaisema on melko psykedeelinen näky valtavine siltoineen. Tärykalvoni tärisevät voimallisesta bassosoundista edelleen. Muun vapinan väitän johtuvan siitä, että kävin juuri ottamassa pingiksessä kiinalaisilta turpaan miljoonannen kerran.

Kuten kuvasta näkyy, se kaikkein omin kaveriporukka on löytynyt toden teolla. Jotakuinkin kuukausi siihen meni. Sen jälkeen puolimatkan krouvi on saavutettu huikealla vauhdilla. On hyvin omituista ajatella, että pikapuoliin täytyy jo alkaa metsästellä huokeaa paluulentoa. Lienee siis paikallaan listata uudelleen ennen reissua asetetut tavoitteet ja analysoida toteuma tähän mennessä.¨

1. Kielihommat

Tavoite:

Yksi suurimmista syistä, jotka johtivat vaihtokohteeni valintaan oli tahto kehittää ruotsini sille tasolle, että kykenen toimimaan journalistisissa tehtävissä ruotsiksi täysin vaivatta. Bonuksena englannin parantelu, sillä universaalikielen puhumista tuskin voisi välttää.

Toteuma:

Hyvällä tiellä. Alkavalla viikolla starttaan komennukseni toisen ja viimeisen kurssin, tällä kertaa tyystin natiivien parissa. Ruotsista on toistaiseksi tullut hiukan fluentimpaa, mutta englanti on mennyt reippaasti enemmän eteenpäin. Leijonanosa lähipiiristäni kun ei vetele kumpaakaan kotimaistamme kovin sujuvasti.
Saksaakin olen yrittänyt treenata pitkästä aikaa, sillä sakemanneja on täällä jokaiselle sormelle. Puheesta ei vain meinaa oikein tulla lasta eikä kakkaa, sillä aivan perussanasto alkaa jo osittain katoilla. Pitäkää sitä taitoa yllä, lapsukaiset!

Hassu kuriositeetti on, että täysin yllättävistä suista saattaa välillä töksähtää sananen suomea. Kielemme kuulostaa ulkkarin korvaan täysin päättömältä, joten kaikki haluavat oppia vähintään jonkin irtosanan. Klassisen kippistelyn lisäksi eräs amerikkalainen kaveri osaa jotakuinkin jokaisen saunomiseen liittyvän substantiivin. Ensimmäisillä viikoilla täysin vieras tyyppi loihe lausumaan, notta "suihinotto". Luulin, että hän yritti pummia minulta tupakkaa jollakin latinokielellä. Pisteet kuitenkin yrityksestä.

2. Kaiffarit ja kokemukset

Tavoite:

Otsikko sen kertoo.

Toteuma:

"Oh, well. This is Erasmus!" - paikallinen "Kerrankos sitä". Vaikken edes ole Erasmus, kaikista vaihtareista puhutaan yleisesti tällä nimellä. Ja mainittua lausetta käytetään usein, joten voimallisesti menee.

Uusia naamoja päivittyy hyvä tyyppi -listalleni aivan kirjaimellisesti ympäri palloa. Tässä vaiheessa on puolivakavissa puhuttu ainakin vaihdon jälkeisestä Australian-visiitistä. Sinnekö nekin kesätyökyhnyt lopulta uppoavat?

Joka päivä on helppo järkätä tekemistä halutessaan. Ja sitä ilmenee, vaikkei aina edes tahtoisi. Vähintään kotihoodeillani Olofshöjdin asuntola-alueella on joka päivä jotakin.

Oman lähipiirin muotoutumiseen meni noin kuukausi. Myönnettäköön, että ensimmäisinä viikkoina koomapäiviä tuli jonkin verran, kun ei ollut vielä tietoa paremmasta. Jokaisen vaihtoon haikailevan kannattaa varautua viettämään ainakin pari ensimmäistä viikkoa enemmän tai vähemmän hukassa.

3. Kouluhommat

Tavoite:

Rykiä keräillyt kurssit kunnialla läpi ja hakea aavistuksen vaihtoehtoista vinkkeliä lajiin nimeltä viestintä.

Toteuma:

Jännä nähdä. Ensi metreillä homma meni jo osittain vihkoon, kun en päässytkään ensimmäiselle kurssilleni. Nyt kuitenkin homma on raiteillaan, ja alkupalarykäisyksi tarkoitettu Mass media in Sweden -spektaakkeli takana. Nyt on aika suunnata katseet huomenna alkavaan opiskeluprioriteettiini.

Aloittelen ensi viikolla 15 opintopisteen PR-henkisen kurssipläjäyksen ainoana vaihtarina ruotsalaisten keskellä. Länsinaapurin todelliseen opiskelumaailmaan tutustuminen on siis vasta alkamassa. Tästä lisää myöhemmin.

Ja sanokaamme, että melkolailla kaikesta muustakin lisää myöhemmin. Setä on nyt vähän väsynyt. Erään viikolla tapaamani kosovolaisen sanoin, "hölökynkölökyn!"