Olen aina suosinut vaatehankinnoissani liikkumavaraa, nimenomaan fyysistä. Löysät ja mukavan rennot kuteet ovat luoneet meikäläiselle kasuaalin olemuksen, josta kuulee välillä kuittiakin. Enimmäkseen tummasävyisestä hupparikokoelmastani poikkeavat vermeet tuppaavat särähtämään silmään kuin silmään. Se vatuttaa.
Kuten jo aiemmassa postauksessa tuli mainittua, tahdoin kokeilla integroitumista ruotsalaisten sekaan. Empiirisen havainnoinnin tulokset ennakoivat suurehkoa muutosta. Löysät ja mukavan ilmavat farkut olisi vaihdettava hillittömän tiukkoihin mankeleihin, jotka viilaisivat pikku-Stubinin pituudesta puolikkaan pois.
Pillimpien pöksyjen ohella täytyisi investoida ainakin tennareihin ja ruudulliseen paitaan. Ruutukuosi on täällä jostain syystä äärimmäisen suosittu, trendikäs, monikäyttöinen, seksikäs ja laajalti tunnustettu kuviointitapa. Minun kauluspaidoissani on enimmäkseen raitoja. Fail.
Laura halusi konsultoida makeoverini jo pari viikkoa sitten. Silloin oli kurkku kipeä. Kenties kyse oli itsesuojelumekanismista, jolla sieluni halusi varjella suosimaansa relaksanttia olemusta. Sitten totesin, notta hitot. Nyt se on tehty.
Uusi meitsi
Olen aina ollut myös tehokkaan shoppailun ystävä. Siitä periaatteesta ei tälläkään kertaa tarvinnut tinkiä. Brunnsparkenin Topshop tarjosi lopulta kaikki välineet sulautumisprosessiin sekä minun että konsulttini mielestä. Näin siinä sitten kävi:
Muotiblogiin kaiketi kuuluu vaatekappaleista kertominen. Here goes:
Pipa (Ei pysty muistamaan hankintapaikkaa/hintaa):
Ainoa asia, jonka tästä setistä omistin ennen muutosta. Myssyn asento ei ole yhdentekevä. Sitä on vedettävä hiukkasen taaksepäin. Jos pipoa ei ole, vedetään reuhka geelin voimin taakse, koska niin he vain täällä tekevät. Minun hiusrajani on liian vetäytynyt moiseen, joten käytän päähinettä.
Paita (Topshop, 150 sek):
Ruutuja, ruutuja, vielä kerran ruutuja. Siinä kaikki, mitä miesten paitamuodista tarvitsee täällä sanoa. Jokaisen kaksilahkeisen tulee omistaa kaapillinen ruutupaitoja. Ovathan ne lungeja asusteita. Ja yllättävän monikäyttöisiä napeilla käärittävine hihoineen. Saatoin aavistuksen rakastua.
Housut (Topshop, 599 sek):
Pohdin jälkeenpäin, että tuli otettua aavistuksen liian bägit byysat. Enkä muuten koskaan uskonut sanovani housuista näin. Mitä tiukemmin farkkupöksy puristaa pallia, sen taivaallisempaa rallia. Nämä kuitenkin ovat vielä kohtuullisen mukavat. Puutarhatontullakin on oltava elintilansa.
Tennarit (Topshop, 499 sek):
Pidän! Simppelit, kasuaalit, sopivat. Onneksi täällä ei ole enää lunta tai jäätä nimeksikään. Pohjiin sisältyy erittäin voimakas lippavaara.
Keskiketterä (Systembolaget, 11 sek):
Kung starköl - paikallisen alkoholipuulaakin toiseksi halvin puolen litran törppö. Ja melko reippaasti parempaa kuin huikeat kymmenen äyriä halvempi Femkommatvåan.
Saletisti natsaa!
Ja miten tämä varustus sitten toimii käytännössä? Lauantain testisessio Sticky Fingersissa (pitkälti Ruma + rokkipuoli) tuotti joitakin havaintoja:
1. Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Nyt tiesin olevani joukkoa - sisällä.
2. KAKSI lähestymistä täysin sattumanvaraisten naisten taholta. Herramunjee, ei tällaista tapahdu kotona!
3. Tarvitsen lisää. Kunhan budjetti kestää, toinen minäni saa uutta ravintoa. Kotoisessa Dorkassa ei enää tämän jälkeen esiinny yksikään toinen Teemu Stubin.
Med vänliga hälsningar,
Staffan tms. alter-ego
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti